Mä olen saanut taas pari päivää itkeä.. johtuen siitä, et mä muistelin, näitä viimeisimpiä vuosia. Kuutta julmetun pahaa vuotta.
Kaikki alko eskarista. Musta tuntuu, et sieltä tää tuska alko. Tytöt ei ottaneet mua mukaan. Sain olla jonkin aikaa poikien kans, tonin ja nikon. Me leikittiin idolsia. Se oli ihan kivaa, ja mä olen kiitollinen noille pojille. Sit tytöt otti mut mukaan, ja sanoi, miks ne ei ottaneet mua mukaan: "Me ei otettu sua mukaan, koska kaisla ei tuntenu sua." Henna, mää tiesin heti, et tää on hennan idea ollu.
Ykkösellä.. sillon alko selvä kiusaaminen. Mua kuristettiin huivilla - muistan selvästi, kun menin itkien kertomaan helleville kaisan ja heljän kuristaneen mua sillä huivilla - piilotettiin hanskat ja pipo - muistan kuinka kerroin opettajalle, ja muistan senkin, kun henna kerto, et missä mun piponi on - mua haukuttiin, puhuttiin pahaa selän takana.
No.. sit kakkosella, ne sito mut puuhun kiinni. Ne myös keksi uuden leikin.. sen, et ne on villejä kakaroita, ja mä olen niiden äiti. Ruma, läski & joka polttaa ja juo. Ja mä muistan todella hyvin, kun rosita sano niille, et mulla on eläinrääkkäysvihko, mä vihaan etanoita, olen tappanu etanoita.. ja silleen. Muhun koski ihan helvetin paljon, oikeasti.
Kolmosella alko valehtelu. Se tuntu olevan kaikista helpoin vuosi.. koska silloin mä sain myös oikean ystävän. Sen ystävän nimi on sanna.. sain olla sen kanssa aina välituntisin. Mut kumminkin, mulle valehdeltiin päin naamaa.. ja siitä ei mainittu koko vuonna opettajalle.
Nelosella.. sillon mainittiin opettajalle. Sillon mä kerroin valehtelusta.. ja sillon, sillon ne lopetti. Tavallaan. Musta nelonen oikeestaan oli sinänsä helpoin vuosi, vielä helpompi, kuin kolmonen. Mä sain olla sannan kanssa.. se oli kivaa. Mut lopussa, sanna alko eroontuu musta. Se sano, et se ei haluu olla tällasen ipanan kanssa, se sattu vieläkin enemmän, kuin toi kiusaaminen.
No, nyt vitosella, me ollaan saatu sannan kanssa kaikki selvitettyä, ja ollaan hyviä kavereita. Mä saan pyöriä meijän luokkalaisten tyttöjen kanssa. Sanna on yläasteella. Mut ei, ei ne ota mua kunnolla mukaan. Ne kuiskii keskenään, mulle ei kerrota mitään. Rosita ja heljä vittuilee mulle puukässällä. Eikä ne auta mua, vaikka kysyisin. Ja musta tuntuu hirveältä. Jotai puolet mun elämästäni on ollu yhtä helvettiä. Ja vaikka mä sanoin äidille ja iskälle, et haluun muuttaa pois.. ei, ei ne tee mitään.
Kommentit