Tuntuu oikeesti siltä, että ne ei ole lopettamassa sitä koskaan. Tokihan ne vois.. mutta mä en usko. Ei ne pysty. Ei ne lopeta, koska niistä on varmana hauskaa kiusata mua. Enkä mä tiedä, et miksi. Ehkä mä vaan olen niin typerä, en tiedä. Tänään ne jätti mut ruokalassa istuu yksin. Olis ollu sellanen kuuden hengen pöytä vapaana, meitä oli siis viis. No, ne tietenkin meni neljän hengen pöytää istumaan. Arvatkaapas vaan, et kuka jäi yli? Mäpä tietenkin. Ne on tehneet sitä aiemminkin. Tietenkään ne ei halunneet ajatella, että miltä musta tuntuu. Tuskin kukaan kiusaaja ajattelee muiden tunteita.. kukaan. No, toinen juttu meni sitten niin, että ne alko puhelemaan jotain. Kysyn monesti - ei vastausta. Sitten viimein vastaus: "tää on meidän asia." mä olin oikeestaan aika turhautunu, ja surullinen. Ei ne mulle sitä ois muutenkaan kertonu. Aina kun ne kuiskuttelee, niin muille kerrotaa, ja mulle ei. Sit ne vaan sanoo jotai: "no ei mitää tärkeetä" ymsyms. Se ei oikeastaan oo kivaa.. ihme kun ei musta vaan puhu pahaa. Se ei ole hauskaa, oikeasti, mä voisin tappaa ne tyypit. Niin, ja mä olin niille tavallaan ilmaa melkein koko päivän. Sitten huomasivat, kun kaisa käytti mua tekosyynä vessassa oleskeluun, mä olin kuulemma pudottanu rillini ja ne oli menny likasiks. Huomenna on vaan pahempi päivä. Puukässää kaks tuntia, ei mitään hauskaa. Mä varmaan joudun olee siel yksin. rosita ja henna on varmaan kahdestaan, heljä.. no, tuskin se mun kanssani edes haluaa olla. Sit viel se helkkarin pätkä, jonka eila antoi, koska mä unohdin kirjani kotiin. Kaisa ja heljä tulee myös.. eikö joku vois vain kilttinä tyyppinä tappaa mua? 

 

                             

Olen tajunnut, että tytöt on tehneet mun elämästäni aika helvettimäistä. Välittääkö ne? Ei. Jos mä mainitsenkin jotain, ne ei edes kuuntele, tai on ainakin niin, etteivät kuuntelisi. Ne alko tänään puhumaan painosta, vaikka.. mehän ollaan vaan 11-12 vuotiaita, just joo. Musta tuntu, et ne viittas siihen, et mä olen niiden mielestä liian pullea, koska painan yli 50 kiloa, toisin kuin ne.. 30 kiloset nartut.

Mä hitto soikoon en haluais nähdä niitä joka päivä, ja jos mä saisin... mä voisin oikeasti tappaa ne kaikki. Ainakin heljän. Tietenkään kukaan ei ymmärrä, miten joku voisikaan? Mieluusti mä vaihtaisin koulua, mutta se ei käy mun vanhemmille.

Kyllä mä ymmärrän, että miksi tehdään itsemurhia. Siksi justiinsa, kun niistä tyypeistä tuntuu niin pahalta, ja tosi moni kiusauksen vuoksi. Ja entä jos mäkin loppujen lopuks tapan itteni? Entä jos mä vedän yliannostuksen lääkkeitä ja kuolen? Välittäiskö ne..? EI. Ne ei vitussa vois välittää, varmasti ne olis ihan onnessaan. Tietenkin heljä on se pahin. Sehän kaiken alottaa, ja muut yhtyy siihen.

Eikä ne koskaan pysty välittämään mun tunteistani. Muhun sattuu ihan saatanasti, eikä kukaan niistä välitä. Niistä se on vaan niin hauskaa, vaikka oikeasti, se ei ole. Ne sanoo sen olevan läppää.. ei se mitään läppää ole. Tai jos on, niin se on julmaa ja huonoa, ja sellanen läppä pitäis kieltää, oikeasti. Ihme kun eivät ole käskeneet mua jo tappamaan itteäni.

Mulla on vain yksi syy elää, Miley. Jos sitä tyyppiä ei olisi, niin mä ihan varmana tappaisin itteni. Mä en näe tässä elämässä oikeastaan mitään muutakaan hauskaa. Musta vaan tuntuu, et ne ei koskaan tule lopettamaan. Ei ne halua lopettaa, mutta mä haluan. Mutta kuten tavallista, mun mielipiteellä ei ole väliä.. koskaan.

 

Mä olen saanut taas pari päivää itkeä.. johtuen siitä, et mä muistelin, näitä viimeisimpiä vuosia. Kuutta julmetun pahaa vuotta.

Kaikki alko eskarista. Musta tuntuu, et sieltä tää tuska alko. Tytöt ei ottaneet mua mukaan. Sain olla jonkin aikaa poikien kans, tonin ja nikon. Me leikittiin idolsia. Se oli ihan kivaa, ja mä olen kiitollinen noille pojille. Sit tytöt otti mut mukaan, ja sanoi, miks ne ei ottaneet mua mukaan: "Me ei otettu sua mukaan, koska kaisla ei tuntenu sua." Henna, mää tiesin heti, et tää on hennan idea ollu.

Ykkösellä.. sillon alko selvä kiusaaminen. Mua kuristettiin huivilla - muistan selvästi, kun menin itkien kertomaan helleville kaisan ja heljän kuristaneen mua sillä huivilla - piilotettiin hanskat ja pipo - muistan kuinka kerroin opettajalle, ja muistan senkin, kun henna kerto, et missä mun piponi on - mua haukuttiin, puhuttiin pahaa selän takana.

No.. sit kakkosella, ne sito mut puuhun kiinni. Ne myös keksi uuden leikin.. sen, et ne on villejä kakaroita, ja mä olen niiden äiti. Ruma, läski & joka polttaa ja juo. Ja mä muistan todella hyvin, kun rosita sano niille, et mulla on eläinrääkkäysvihko, mä vihaan etanoita, olen tappanu etanoita.. ja silleen. Muhun koski ihan helvetin paljon, oikeasti.

Kolmosella alko valehtelu. Se tuntu olevan kaikista helpoin vuosi.. koska silloin mä sain myös oikean ystävän. Sen ystävän nimi on sanna.. sain olla sen kanssa aina välituntisin. Mut kumminkin, mulle valehdeltiin päin naamaa.. ja siitä ei mainittu koko vuonna opettajalle.

Nelosella.. sillon mainittiin opettajalle. Sillon mä kerroin valehtelusta.. ja sillon, sillon ne lopetti. Tavallaan. Musta nelonen oikeestaan oli sinänsä helpoin vuosi, vielä helpompi, kuin kolmonen. Mä sain olla sannan kanssa.. se oli kivaa. Mut lopussa, sanna alko eroontuu musta. Se sano, et se ei haluu olla tällasen ipanan kanssa, se sattu vieläkin enemmän, kuin toi kiusaaminen.

No, nyt vitosella, me ollaan saatu sannan kanssa kaikki selvitettyä, ja ollaan hyviä kavereita. Mä saan pyöriä meijän luokkalaisten tyttöjen kanssa. Sanna on yläasteella. Mut ei, ei ne ota mua kunnolla mukaan. Ne kuiskii keskenään, mulle ei kerrota mitään. Rosita ja heljä vittuilee mulle puukässällä. Eikä ne auta mua, vaikka kysyisin. Ja musta tuntuu hirveältä. Jotai puolet mun elämästäni on ollu yhtä helvettiä. Ja vaikka mä sanoin äidille ja iskälle, et haluun muuttaa pois.. ei, ei ne tee mitään.

 

Mä inhoan koulua. Mä inhoan omaa kotikylääni. Let me out off here.

Okei, mä olen todella vihoissani eräälle henkilölle, koska.. no, se päätti periaatteessa koskea mun mieheeni. Päivä on muutenkin menny ihan päin mäntyä. Rosita ja Heljä vittuili mulle taaskin puukässällä - arvatkaa vaan, halusinko hakata ne tohjoks. No, sitten olikin mukavaa, kun viimeisellä tunnilla, tapahtu niin.. että henna ja sakke teki discojulistetta yhessä. Eikö se iljetys tajua pitää näppejään irti MUN MIEHESTÄNI???????!!!! Tappakaajokuhennaplease??

No, sit toki myös on vähän kaikkea, mun synttärini tulossa (ja kaikki sit toivottaa kaheksas päivä tätä kuuta onnea, eiks je?) ja sakkekullan synttärit nyt viides päivä. I love ya so much! Ei kyl ollu kutsuu sen synttäreille.. ja toivotaa, et hennakaa ei saanu. No jaa, sitten mua alkaa ärsyttää jokku, jotka tietää muka niin paljon Mileysta, vaikka mä tiedän paaaaaljon enemmän.. .__. Joku luuli vielä, että setykkäis siitä Party In The U.S.A - biisistään, mut ei, ei se tykkää. Vaatemalliston takii teki. Mut olen silti ilonen, kun mun paras kaverini tulee keskiviikkona meille. I LOVE YOU! WE HAVE FUN TOGETHER, RIGHT? Jaa.... no, sit kans mä olen saanut tietää, et mulla on todella hyvä ystävä, joka kertoo mulle paljon asioita, ja voin kertoo sille asioita.. :)